Kaupunki sijaitsee vuoren juurella 30 kilometrin päässä kotoamme. Siellä asustaa noin 20000 henkilöä, jotka saavat elantonsa pääosin maataloudesta, maaperä kun on poikkeuksellisen hedelmällistä. Siellä viljellään kasviksia, vehnää ja hamppua. Lisäksi kaupungissa on pienteollisuutta: mm. narun, köyden ja jalkineiden valmistusta. Kävelymatkamme aikana näimme monia kotityötä tekeviä naisryhmiä, jotka valmistivat kotinsa siisteissä varastoissa tai autotalleissa kepeitä kenkiä hamppupunoksesta korkkipohja-aihion päälle. Pihat olivat siistissä kunnossa ja viherkasveja oli runsaasti. Vaikutti siltä, että asukkaat asustavat siellä vuodet ympäriinsä, koska asumattomia taloja ei näkynyt.
Kavutessamme vuoren rinnettä ylöspäin teki tietysti jossain vaiheessa mieli kahvia. Pistäydyimme alkuperäisen tyyppisessä baarissa, jossa istui meidän sinne saapuessamme tusina miehiä ja yksi nainen, ulkoterassilla istuskeli miesporukka. Naiset taisivat olla kotosalla ruoanvalmistuksessa. Ei, ei kukaan sillä hetkellä baarissa juonut tai syönyt mitään. Sisätiloissa oli kaksi korttipeliporukkaa – eläkeläisten porukka ja työikäisten porukka, ulkoterassin ryhmä pelasi dominoa. Ja ääntä riitti! Kun baariin saapui sitten kahvia tilaavia asiakkaita, baarin pitäjä komensi korttipeliä seuranneen miehen nostamaan käyttöön tarvittavan pöydän ja tuolit paikoilleen. Kahvi ja tostada maistui ja matka jatkui.
Lissun Blogi 